Täällä taas!

Moi! Aikaa on vierähtänyt, en edes jaksa laskea kuinka paljon, ja blogi on ollut viimeinen asia, jota olen miettinyt. Kaikkea on tullut tehtyä, mutta paljon on tullut myös laiskoteltua. Äiti kävi täällä mua moikkaamassa marraskuun alkupuolella. Kohokohtana äidin halaamisen lisäksi jäi mieleen reissu Rottnest-saarelle. Pyöräiltiin siellä kiva lenkki upeissa maisemissa ja tavattiin quokkoja, minikenguruita.

Aiemmin keväällä kävin kahden ranskalaisen ja toisen suomalaisen tytön kanssa roadtripillä aavikolla. Käytiin katsomassa pinnacles-kivimuodostelmia ja istuttiin hiljaisella pikkukaupungin rannalla. Oli kiva pälättää suomeksi ja nähdä vähän sitä erilaisempaa Australiaa. Nähtiin me myös siellä delfiini ja villi kenguru, joka vain loikki tien reunassa ihan rauhassa. Lähdettiin aamulla aikaisin ja oltiin illalla vähän ennen keskiyötä takaisin. Käytiin jo pimeän tultua jossain ihan puskassakin hakemassa kyytiin joku niiden ranskalaisten kaveri. Oltiin ajettu noin 45 minuuttia sivistyksestä keskelle ei yhtään mitään, matkalla ei ollut kuin huonokuntoinen hiekkatie, ja sitten päädyttiin jonkun baarin ja hostellin pihaan. Lähimaillakaan ei näkynyt mitään muuta elämää, eli se oli oikeasti ihan pusikossa. Mietittiin vain sen toisen suomalaisen tytön kanssa, että voiko joku hostelli olla kannattava tuollaisessa paikassa.

Itsenäisyyspäivää me juhlittiin kolmen muun suomalaisen aupair-tytön kanssa ravintolaillallisella. Tuli vielä tarjoilijan kanssa puhetta, että ollaan juhlimassa Suomen itsenäisyyspäivää, ja hän antoi meille cocktailit puoli-ilmaiseksi.

Lapsille kuuluu normaalia, vauva kehittyy ja kasvaa ihan hirveää vauhtia. Vasta se vain makaili paikallaan avuttomana, nyt se syö kaiken kaikkialta, yrittää sukeltaa vessanpyttyyn, avaa ovia, seisoo ja kävelee tukea vasten. Sen perässä saa juosta ihan koko ajan, kun isommat lapset jättävät kaiken lattialle ja vauva käy imuroimassa perässä kaiken suuhunsa.

Mitäs muuta.

Lapsilla alkoi taas lomat, mutta niin alkaa mullakin pian. Mun hostisä sai pitkän kesäloman, joten ne eivät tarvitse mua täällä, joten mä päätin aloittaa reissaamisen jo nyt joulukuussa ja sitten helmikuussa palailen Suomeen.

Ennen joulua lähden hollantilaisen aupairin kanssa melkein kolmen viikon reissulle. Aikomuksena on nukkua tien päällä, katsastaa hienoa maisemia ja luonnon nähtävyyksiä. Suuntaamme Perthistä etelään, saa nähdä mitä kaikkea matkan varrella tulee ohitettua.

Tuon reissun jälkeen tarkoitukseni olisi suunnata Balille pariksi viikoksi ja siitä Singaporeen viikoksi ja sieltä kotiin. Mitään lentoja tai majoituksia en ole vielä varannut, joten suunnitelmat voivat vielä muuttua paljonkin.

Nyt niitä kuvia.

The Pinnacles. Tollaisia pikku kivipatsaita oli silmänkantamattomiin.

Tuolla on hiekkadyynikin taustalla!

Ranta Cervantesissa

Lancelin hiekkadyynit

Komeanvärinen auringonlasku keskellä ei yhtään mitään.

Quokka <3

Kristallin kirkasta vettä Rottnestilla

Siis oikeasti aivan kristallin kirkasta

Takaisin tullessa oli pienoinen tuuli

Delfiinit seurasivat paattia Swan riveriin

Sosialisointia

Moi! Aikaa on taas kulunut roimasti, ajatella että olen ollut täällä jo neljä kuukautta! Mä olen alkanut olla vähän sosiaalisempi ja olen tavannut muita au paireja nyt pariin otteeseen.

Viikko takaperin perjantaina olin Rosien ja Michaelin kanssa AQWA-akvaariossa. Sinne pääseminen oli hieman tuskaista, istuimme aamulla yhteensä kolme tuntia junissa ja bussissa, asemilla ja pysäkeillä. Takaisin päin aikaa meni sitten vain reilu 1,5 tuntia, onneksi. Siellä akvaariossa oli haita, rauskuja, kaikkia myrkyllisiä otuksia ja muita merieläviä. Siellä oli myös tosi kiva touch-pool, eli allas, jonka kaikkea sisältöä sai koskea ja pitää kädessä, kunhan vain piti käden veden alla. Vietettiin sen altaan luona aikaa vaikka kuinka paljon, taidettiin molemmat olla Rosien kanssa tosi innoissamme siitä. Koskin mm. haita, merikurkkua (okei, okei, merimakkara se oikeasti on), meritähteä ja jopa paria kalaa sain koskettua kun ne uivat ohi. Reissu oli tosi kiva ja sinne täytyy päästä uudelleenkin!

Viime viikon sunnuntaina suuntasin sitten Kings Parkiin tapaamaan muita au paireja. Suurin osa muista olivat tosi uusia täällä Perthissä. Suurin osa porukasta oli saksalaisia, mutta mukaan mahtui myös ruotsalainen, pari englantilaista, indonesialainen ja amerikkalainen. Oli siellä myös puoliksi suomalainen ja puoliksi saksalainen tyttö, jonka kanssa puhuin pari sanaa suomea. Mä en uskonut että suomen puhuminen voisi tuntua niin oudolta, mutta se oli kyllä ihan totaalisen ufoa jos totta puhutaan. Vaihdettiin molemmat ihan mielellämme englantiin parin lauseen jälkeen. Anyway, me istuttiin siellä puistossa hyvän aikaa piknikillä ja kun porukka alkoi vähentyä, suuntasimme jäljellä olleiden kanssa takaisin keskustaan hengailemaan ja lopulta kotiin. Mulla oli tosi hauskaa ja oli kiva jutella muiden kanssa asioista jotka ärsyttävät.

Tämä työviikko olikin sitten vähän erilainen, sillä hostäiti on ollut koko viikon sairaana kotona. Mä olen siis kuskannut lapset bussilla aamuisin kouluun ja iltapäivällä hakenut koulusta. Periaatteessa viikko oli helpompi siinä mielessä, että ei tarvinnut huolehtia Michaelin pullon valmistuksesta ja nukuttamisesta. Toisaalta piti koko ajan olla eri tavalla valmiudessa, kun vauvan päivärytmi oli aivan erilainen kuin normaalisti. Ikinä ei tiennyt koska se herää ja milloin tarvitsee ruokaa.

Tänään onkin ollut ohjelmarikas päivä, kun matkattiin neljän muun au pairin kanssa Caversham wildlife parkiin. Yhdellä tytöllä oli sopivasti auto, joten matkakin taittui kätevästi sillä. Siellä puistossa oli kaikkia Australian luonnolle tyypillisiä eläimiä, kuten kenguruja, koalia, papukaijoja ja muita lintuja. Siellä sai myös ruokkia ja silittää kenguruita, ja koalaakin pääsin silittämään. Niiden turkki on ihan superpehmeä! Paljon pehmeämpi kuin esimerkiksi koiran pentukarva, Se oli sellaista tosi sileää, pehmoista ja melkein höttöistäkin. Me osuttiin koalien asumukseen juuri sopivasti, kun siellä oli jopa pari tyyppiä hereillä. Koalathan nukkuu noin 20 tuntia päivässä. Kelpaisi mullekin. Nautin todella kun pääsi hetkeksi pois kaupungin keskeltä lähemmäs oikeaa luontoa. Syötiin piknik-eväät siellä puistossa ja höpötettiin kaikkea ylimääräistä :D Kun päästiin takaisin kaupunkiin, mä ja kaksi saksalaista tyttöä päätettiin jäädä vielä hetkeksi hengailemaan kaupunkiin. Me istuttiin Swan riverin rannalla ja höpötettiin vähän lisää.

Huomiselle suunnitelmissa on yhden saksalaisen au pair -tytön kanssa viettää aikaa Cottesloen rannalla piknikin merkeissä. Mä olen tähän mennessä ollut tosi laiska tapaamaan uusia tyyppejä ja vapaapäivät olen viettänyt lähinnä lukien ja sängyssä maaten, kun kerrankin on aikaa vain maata ja olla. Mutta on kyllä ollut tosi kiva olla vähän aktiivisempi ja tavata uusia ihmisiä.

Mä olen saanut myös uuden fanin, hostperheen tuttavaperheen 7-vuotias tyttö on mun uusin ihailijajoukko. Aina kun ne on meillä, D tulee mun luo ja haluaa tehdä mun kanssa kaiken. Tänään ne oli täällä kun tulin kotiin ja päädyin piirtämään ja maalaamaan sille vaikka mitä kuvia. Mä en tiedä mistä se keksi että se haluaa olla mun kanssa, mutta sen faniutta ei voi kieltää kukaan :D

Nyt vähän kuvia :)

Christmas in July in August. Puettiin vauva tonttupukuun, kun perhe lähti viettämään talvista joulupäivällistä ystävien luo. Mä makasin kipeänä kotona.

Naurava kookaburra

Chillaavia kenguruita

Se oli niiiiiiiiiiiiiiiiin pehmo <3

Kengurujen lepopaikka

Homppu-pomppu-pyppy-hyppy-koikka-loikkanen

Valkoinen kenguru, jonka mahasta sojottaa pari jalkaa ja häntä

Aionko mä oikeasti kertoa joka kuvan kohdalla että kas, kenguru?

Se juoksi mua karkuun kun yritin ottaa selfien sen kanssa :D

zzzzzzzzzzzzz

Pehmo koala

Namnam

Vihainen mutta komean näköinen tirppa

Musta joutsen, Länsi-Australian osavaltiolintu

Makeanveden kroko

Nämä tyypit sanoivat "hello" kun käveli ohi :D

Valkoinen riikinkukko

Dingo

Emu

Tasmanian tuholainen

hai hankala

Merikurkku

Pakollinen kenguru-selfie

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin mä päätän mun päiväni ja painun nukkumaan!

Moi?

Tällä kertaa vähän järkevämpi otsikko, mutta vain vähän. Mun pää on ihan tyhjä, en tiedä yhtään mistä voisin kirjoittaa.

Lasten loma päättyi. Mä olen vielä hengissä. Jippii. Tosin lasten loma myös kesti kaksi päivää pidempään kuin aluksi luultiin. Mutta selvisin silti. Viime tiistaina Patrick ja Rosie olivat todella villejä heti aamusta alkaen. Yleensä Rosie ei vapaapäivinä ole edes hereillä ennen kahdeksaa, mutta viime tiistaina ennen aamu kahdeksaa molemmille oli jo ehditty antaa seuraamuksia huonosta käytöksestä. Mä heräsin puoli seitsemän lasten kiljumiseen. Mutta siitäkin päivästä selvittiin, vaikka korvat tuntuivat molemmilta oleven todella tehokkaasti kadoksissa.

Keskiviikkona Patrick ja Rosie menivät kouluun ja mä vietin päiväni lähinnä Michaelin kanssa. Käytiin vauvan kanssa pienellä vaunulenkillä, nukuttiin päikkäreitä ja syötiin. Ja haettiin lapset koulusta.

Täällä on ollut talvinen sää. Siis Australian mittakaavassa talvinen. Melkein joka päivä tuulee, välillä tosi kovinkin, ja monena päivänä on satanut. Ja kun mä sanon että on satanut, mä en tarkoita mitään Suomen tasaisen harmaata sadeverhoa. Aussisade sataa kaatamalla. Mä en tiedä olenko vielä kertaakaan todistanut sellaista Suomelle tyypillistä pikku sadetta, vaan kun täällä sataa niin täällä oikeasti sataa sanan täydessä merkityksessä. Vaikka sääennuste sanoisi että on sadepäivä, koko päivää ei toki sada. Se sade tulee aivan järkyttävinä kuuroina, ihan kuin menisi suihkuun vaatteet päällä. Sitten sataa pari minuuttia ja seuraavaksi voi olla ihan pilvetön taivas jonkin aikaa ennen kuin ihan tyhjästä ilmestyy möykky pilviä ja joku kaataa sangollisen vettä niskaan.

Tällä viikolla mä olen jotenkin onnistunut aina osumaan pihalle sen kaatosateen aikaan. Maanantaina mun piti mennä lasten kanssa bussilla keskustaan, josta hostäiti kuskasi meidät autolla lasten uimakouluun. Kun me lähdettiin kotoa, oli ihan pilvetön taivas ja mä päätin jättää vauvan neuletakin kotiin kun aurinkokin paistoi oikein lämpimästi. Meillä tosiaan ei ollut rattaita, koska ne unohtuivat hostäidin autoon. Mulla oli siis selässäni reppu täynnä Michaelin vaippoja ja muuta kamaa ja sylissä yli 13 kg painava väsynyt ja ympäriinsä heiluva vauva. Kun me päästiin pysäkille, alkoi tuulla tosi kovin. Bussi tuli ja me matkattiin asemalle se kahdeksan minuutin matka. Kun me oltiin puolessa välissä muutaman sadan metrin matkaa, taivas oli ihan pilvinen ja tuuli tosi kovin. Kun matkaa hostäidin autolle oli noin 50 metriä alkoi sataa kaatamalla. Mä verhosin vauvan Rosien pyyhkeellä ja Michael taisikin olla ainut joka selvisi edes vähän kuivana autolle. Me muut oltiin ihan läpimärkiä. Ja kun me päästiin autoon sisälle sade lakkasi kuin seinään. Tää on just niin tätä.

Keskiviikkona mulla oli kyllä rattaat kun lähdettiin vauvan kanssa hakemaan lapsia koulusta, mutta rattaiden sateensuoja oli jossain edelleen tuntemattomassa paikassa. Kun me päästiin ovesta ulos ja sain vauvan rattaisiin alkoi sataa kaatamalla ja kun päästiin pysäkille katoksen alle sade lakkasi. Koko bussimatkan aikana ei satanut tippaakaan. Sitten kun astuin ulos bussista ja lähdin kävelemään kohti koulua sade alkoi taas ja loppui juuri kun me päästiin koululle. Ja koko sinä aikana kun oltiin lasten kanssa sisällä ei satanut. Kun me päästiin ulos koulusta, sade alkoi taas ja koko matkan bussipysäkille satoi. Miten voin osua aina siihen aikaan pihalle kun sataa kaatamalla???

Jotain mun aivojen tämänhetkisestä koomasta taitaa kertoa se, että kirjoitin juuri kolme kappaletta säästä. Mutta joo. Mä odotan kesää. Odotan sitä, ettei tarvitse joka päivä hytistä kylmästä bussipysäkillä tai jättää mun ihana lukupaikka puistossa jäätymisen takia. Odotan sitä kun ei tarvitse joka päivä tapella lasten kanssa sukkien ja kenkien käytöstä. Ensi viikolla pitäisi olla vähän lämpimämpää parina päivänä, saattaa kohota vähän reiluun kahteenkymmeneen asteesseen. Hip hip hurraa. Tämä talvi ottaa päähän myös siinä mielessä, että mulla on vain kaksi villapaitaa ja yksi huppari. Ja villapaita tai huppari on kyllä ihan välttämättömyys. Mutta, oi ihana mutta. Mä vietän päiväni ahkerasti puklaavan vauvan kanssa eli hyvällä tuurilla yksi huppari/villapaita kestää puoli päivää. Ja nämä kolme vaatekappaletta farkkujen lisäksi on oikeastaan ainoat joita käytän joten pyykkiä ei hirveästi tule mutta aina on pulaa vaatteista.

Mun pitäisi ehkä lopettaa tämä turhanpäiväinen pölötys villapaidoista, puklusta ja sateesta ja keksiä jotain kehittävämpää tekemistä. Mä olen vihdoin ehtinyt tutustumaan Fremantlen kirjastoon, joten iso osa (=kaikki) mun vapaa-ajasta kuluu kirjoja ahmiessa. Nam.

Okei nyt oikeasti. Hyvää viikonlopun jatkoa ja niin edelleen plaaplaaplaa. Mä menen suihkuun ja nukkumaan (=lukemaan) että jaksan huomenna nousta ylös ja mennä tutkimaan paikkoja lisää (=seikkailla kirjaston hyllyjen välissä, koska tämänhetkisen kirjan luen loppuun tänä yönä tai huomenna aamulla).

Pakko vielä mainita, että mun huone on kahden vessan välissä. Tällä hetkellä toisesta kuuluu hillitöntä naurua, kun Patrick katsoo jotain ohjelmaa siellä. Meillä ei ole TV:tä (onneksi) ja lapset saavat katsoa ohjelmia vain viikonloppuisin aamulla ja illalla. Rosie menetti hölmöilystä koko lauantain ohjelmat ja myös sunnuntaiaamun, mutta nyt tietysti harmittaa ja kiukuttaa että Patrick saa katsoa. Joten Patrick lukittautuu vessaan katsomaan ettei Rosie voisi häiritä. Vessa on meillä aika yleinen paikka mennä jos haluaa tai tarvitsee hetken rauhaa. Välillä vauvan on vaikea keskittyä syömiseen tai pulloon kun isommat mölisee ympärillä joten me lukittaudutaan vessaan kun isommat mutustavat lounastaan pöydän ääressä ja johan alkaa sujua :D En mä ikinä ajatellut että päätyisin syöttämään vauvaa vessassa Australiassa. Mihin kaikkialle sitä voikaan päätyä kun uskaltaa vain lähteä...

Noniin okei nyt lopetan oikeasti heihei kiitos näkemiin kuulemisiin jonkin ennaltamääräämättömän ajan kuluttua.

Lapset löysivät kotilon. Pitkän ihmettelyn jälkeen pyysin lapsia kuskaamaan sen pihalle ja siitä eteenpäin joku on alkanut syömään meidän postia. Kaikista on vähintään kulma nakerrettu. Yhtenä päivänä löysin postilaatikosta kotilon. Mitämiksihäh?

Siihen sitten päätti simahtaa hattu silmillä. Huomatkaa mun upea kotitekoinen aurinkovarjo.

Kotilo osa 2.

Keskustassa on nyt heinäkuun ajan Winter Garden eli sikahintainen luistelukenttä jossa kaikki vain törmäilee ja roikkuu kiinni laidoissa ja alue josta saa ostaa ämpärillisen lunta hintaan 5 dollaria.

Löysin majakan.

Tämä heppu löytyi olohuoneen nurkasta vessapaperi ja pumpulipuikkokasan alta. Mä olin syöttämässä vauvaa kun kuulin Patrickin sanovan Rosielle että hae jotain myrkkyä vessan kaapista ja mielenkiinto kyllä heräsi. Kun P sanoi että olkkarissa on cockroach mä en ihan odottanut törmääväni mun pikkusormen kokoiseen kaveriin.

Tältä näyttää mun lukupuistossa. Ainut ongelma on että se ei ole ihan lähellä ja nyt on niiiiiiiiiiiiiiiiiiin kylmä hyrrrrrrrrr.