Heipä hei!

Terveisiä täältä maapallon toiselta puolelta, tarkemmin Länsi-Australian East Fremantlesta, jossa meikäläinen nykyisin asustaa. Tämä ensimmäinen postaus saattaa jäädä aika lyhyeksi sisältäen vain jotain satunnaista höpinää ja tarinan mun matkan takana. Itse lentomatkasta ja mun ensimmäisistä päivistä perheessä tulee vielä erilliset postaukset tai jotain. Saa nähdä. Noiden jälkeen uusia kuulumisia tulee silloin kun siltä tuntuu, ei siis mitenkään erityisen säännöllisesti.

Tähän mun täytyy varmaan vähän selventää kaikille teille uteliaille ystäville, sukulaisille ja koiran kummin kaiman kampaajan lemmikkimarsun kameliystävän ratsastajille vähän tämän mun kuulumis-blogin nimen historiasta.

Äiti (<3) antoi mun toista välivuotta varten vaihtoehtoja siihen, miten voisin aikani viettää. Vaihtoehdot olivat suunnilleen jotain tällaista: tee töitä, opiskele tai tee jotain muuta. Mä sitten valitsin vaihtoehdon "jotain muuta" ja tämä blogiviritelmä kertoo mun ajasta tekemässä sitä jotain muuta eli mun tapauksessa ainakin tällä hetkellä au pair-elämää Ausseissa.

Mä olen tosi huono tällaisissa kummallisissa aloitusjutuissa, ei niissä ole ikinä mitään päätä eikä häntää. Mutta siis, miten mä pääsyin Australiaan taitaa olla seuraava kysymys.  Mä tein maaliskuun puolessa välissä ihan hetken mielijohteesta profiilin aupair-world -sivustolle, missä perheet ja aupairit kohtaavat. Alkuperäinen suunnitelma oli etsiä perhettä Briteistä tai Irlannista. Yhdessä kohdassa kysyttiin kohdemaita ja mä tietysti luin kysymyksen vain puoleenväliin asti ja ymmärsin väärin. Ohjeena oli, että saa valita max kolme maata ja kun mä skippasin pari merkittävää sanaa, ajattelin että täytyy valita kolme maata. Laitoin sitten Aussit vaihtoehdoksi, vaikka heti ajattelin etten kyllä sinne halua, se on liian kaukana.

Perheiden profiileja selatessani mä kuitenkin törmäsin juuri tähän perheeseen ja niiden profiili teki muhun heti ison vaikutuksen. Parin viestin jälkeen sovittiin skype-treffit ja molemmat oltiin sitä mieltä että kemiat natsaa yhteen hyvin. Profiilin tekemisestä perheen löytämiseen ja lentojen varaamiseen meni aikaa noin pari viikkoa, joten kaikki oikeasti tapahtui todella nopeasti. Sitten ei ollutkaan enää muuta tehtävää kuin lentojen varaaminen, uuden passin ja viisumin hankkiminen.

Mun host-perheeseen kuuluu äti, isä ja kolme lasta. Tullaan kaikki tosi hyvin toimeen, ainakin mitä voin näiden parin päivän perusteella sanoa. Vanhin lapsi, Patrick on kuusivuotias, ystävällinen, syvällinen ja hauska, joskin aika varautunut ja välillä hyvin ujo. Keskimmäinen on 4,5-vuotias Rosie, todella sosiaalinen, avoin ja valloittava persoona. Rosiella on välillä todella hölmöt jutut ja välillä neidille tulee harmi kun kaikki ei mene niin kuin arvon lady haluaisi. Rosie on kuitenkin 99% ajasta iloinen ja positiivinen. Harmit unohtuvat yhtä nopeasti kuin ne tulevatkin. Nuorin tenava on vasta melkein 4 kk ikäinen Michael. Michael on ihan uskomattoman helppo vauva. Päivisin Michael on todella hymyilevä ja naureskelee kaikelle. Häntä on helppo miellyttää ja käytännössä pikku heppu on tyytyväinen niin kauan kun saa olla mukana toiminnassa vaikka vain sivustakatsojana.

Tämä paikka, jossa mun host-perhe asuu on todella ihana. Tässä alueella on lähinnä pelkkiä omakotitaloja. Bussi Fremantlen keskustaan kulkee parin sadan metrin päästä. Kaikkialla on isoja puita, joita en osaa kuvailla muuten kuin että ne ovat jotain ihan muuta kuin Suomessa. Hämmentävintä ympäristössä on varmaan väärään suuntaan kulkevat autot. Seikkailin tänään sunnuntaina Fremantlen keskustassa ja meni kyllä oma aikansa ennen kuin oppi katsomaan oikeaan suuntaan suojatiellä. Talot ovat ihan erinäköisiä kuin Suomessa. Ehkä helpointa olisi sanoa, että mä en ole vielä onnistunut löytämään täältä asiaa joka olisi samalla tavalla kuin Suomessa. Meillä kasvaa pihalla sitruunapuu ja kaikkia hienoja kukkia. Ja joku palmua muistuttava  myös. Ei tule ihan joka päivä Suomessa vastaan.

Mun kotikadun risteys bussipysäkiltä

Pihan sitruunapuu

Lyhytsanainenhan mä en osaa olla joten nyt tämän pidemmittä puheitta mä lopetan tämän rustaamisen ja valmistaudun unten maille flunssanpoikasta parantelemaan. Kysyä saa jos siltä tuntuu!