maanantai 4. tammikuuta 2016

Roadtrip

Terveisiä Kalgoorlie-Boulderista!

Mä lähdin 21.12. viime vuotta roadtripille 26-vuotiaan hollantilaisen Mirandan kanssa. Ollaan tähän mennessä ajettu varmaan lähemmäs 2000 kilometriä. Hartiat on ihan jumissa autossa nukkumisesta, kun siellä ei ole hirveästi tilaa mukavuuksille. Me aloitettiin Perthistä, sitten Serpentine National Park, jonkun mutkan kautta Mandurahiin, siitä luonnonpuistoja kierrellen kohti etelää. Manjimup, Pemberton, Northcliffe, Walpole ja Denmark. Sitten saavuttiin Albanyyn, ihan Länsi-Australian etelärannikolle antarktista vastapäätä, vietettiin siellä uusi vuosi ja jatkettiin itään kohti Esperancea. Esperancesta ajettiin eilisen ja tämän aamun aikana Norsemanin kautta tänne Kalgoorlie-Boulderiin, joka on kaivoskaupunki.

Luulisi, että kun ollaan Australian kesässä, ei tarvitsisi palella, mutta meillä on kyllä ollut tosi kylmät ilmat nyt. Öisin saa pukea päälle parhaimmillaan viidet pitkälahkeiset housut, kaksi villatakkia ja sadetakki, kahdet villasukat, ohut viltti vielä päällä ja silti ollaan parina yönä oikeasti paleltu. Etelärannikolla tuuli ihan hirveästi, siis oikeasti niin että oli paikoin vaikea kävellä suoraan. Nyt on taas lämpimämpi ilma kun lähdettiin pois rannikolta.

Hauskaa on ollut, paljon ollaan koettu ja vielä on muutama päivä jäljellä. Ollaan autolla listitty kolme tipua, kaikki saman päivän aikana. Yhtenä aamuna nähtiin myös kun ensin kenguru loikki tien yli, sitten tien vieressä aitauksesta ulkona kekkuloi vuohi ja seuraavaksi tien yli töpötteli emu. Terveisiä pusikosta siis. Kuten aina, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten antaa niiden puhua.
Jostain luonnonpuistosta Albanyn läheltä
Norsemanin suurin nähtävyys, rautakamelit liikenneympyrässä
Alpakkafarmi Denmarkissa
Tämä tyyppi seurasi mua...
Sain uuden vauvan alpakkafarmilla. Pikkuinen vauvakenguru <3
Natural Bridge
Kirkasta vettä Albanyn lähellä
Pelikaani Walpolessa
Kiivettiin Mount Franklandin huipulle ja sieltä oli aika huikeet näkymät. Meidän vuokra-autolla ei saa ajaa hiekkateitä ja tie tuonne luonnonpuistoon oli parinkymmenen kilsan verran hiekkatietä niin me sitten liftattiin ja käveltiin.
Aika monta porrasta tuli kiivettyä että huipulle päästiin...
William Bay luonnonpuistossa Green Pools
Porongurup luonnonpuistosta. Nämä oli näkymät kun olin kiivennyt 1,75 km ylämäkeen
Elephant Rocks William Bayllä
Giant Tingle tree
Vuoden 2016 aloitus Albanyssä
Mun vuodesta 2016 tulee 6 tuntia pidempi!
Sanokaa hei mun uudelle rapukaverille
Tree top walk, oltiin 40m korkeudessa tuolla käppäilemässä
Porongurup, noi vuoret tuolla on Stirling Range luonnonpuistossa
Lycky Bay Esperancen lähellä. Ihan valkoista hiekkaa ja kristallinkirkasta vettä
Porongurup
Sitä epätoivon määrää ei voi kuvailla, kun on taapertanut ylämäkeen kivikkoista polkua ja kallioita pitkin ensin melkein 2km, sitten  tulee aukealle ja riemuitsee että jee olen ylhäällä, kääntyy ja näkee uuden ylämäen.
Tuota mä tulin alas, 600m matkaan meni varmaan yli puoli tuntia kun jokaista askelmaa piti tarkkaan harkita 
Tuo oli jo takana päin
Kenguru Lucky Bayllä
Kengurut Lucky Bayllä rantsulla




Cathedral rock jossain luonnonpuistossa jolla oli outo ranskalainen nimi. Toi on vissiin muodostunut jostain simpukoista tai jotain.
Palanutta metsää. Pari päivää pyörittiin viime helmikuun puskapalojen alueella.
Sinikielinen bobtail-lisko
Beedelup Falls
Thrombolites, noi ei ole kiviä, vaan jotain muinaisten mikrobien yhteyttämällä tuottamaa ainetta
Serpentine Falls, tuolla uiminen pelasti meidän kuuman päivän

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Täällä taas!

Moi! Aikaa on vierähtänyt, en edes jaksa laskea kuinka paljon, ja blogi on ollut viimeinen asia, jota olen miettinyt. Kaikkea on tullut tehtyä, mutta paljon on tullut myös laiskoteltua. Äiti kävi täällä mua moikkaamassa marraskuun alkupuolella. Kohokohtana äidin halaamisen lisäksi jäi mieleen reissu Rottnest-saarelle. Pyöräiltiin siellä kiva lenkki upeissa maisemissa ja tavattiin quokkoja, minikenguruita.

Aiemmin keväällä kävin kahden ranskalaisen ja toisen suomalaisen tytön kanssa roadtripillä aavikolla. Käytiin katsomassa pinnacles-kivimuodostelmia ja istuttiin hiljaisella pikkukaupungin rannalla. Oli kiva pälättää suomeksi ja nähdä vähän sitä erilaisempaa Australiaa. Nähtiin me myös siellä delfiini ja villi kenguru, joka vain loikki tien reunassa ihan rauhassa. Lähdettiin aamulla aikaisin ja oltiin illalla vähän ennen keskiyötä takaisin. Käytiin jo pimeän tultua jossain ihan puskassakin hakemassa kyytiin joku niiden ranskalaisten kaveri. Oltiin ajettu noin 45 minuuttia sivistyksestä keskelle ei yhtään mitään, matkalla ei ollut kuin huonokuntoinen hiekkatie, ja sitten päädyttiin jonkun baarin ja hostellin pihaan. Lähimaillakaan ei näkynyt mitään muuta elämää, eli se oli oikeasti ihan pusikossa. Mietittiin vain sen toisen suomalaisen tytön kanssa, että voiko joku hostelli olla kannattava tuollaisessa paikassa.

Itsenäisyyspäivää me juhlittiin kolmen muun suomalaisen aupair-tytön kanssa ravintolaillallisella. Tuli vielä tarjoilijan kanssa puhetta, että ollaan juhlimassa Suomen itsenäisyyspäivää, ja hän antoi meille cocktailit puoli-ilmaiseksi.

Lapsille kuuluu normaalia, vauva kehittyy ja kasvaa ihan hirveää vauhtia. Vasta se vain makaili paikallaan avuttomana, nyt se syö kaiken kaikkialta, yrittää sukeltaa vessanpyttyyn, avaa ovia, seisoo ja kävelee tukea vasten. Sen perässä saa juosta ihan koko ajan, kun isommat lapset jättävät kaiken lattialle ja vauva käy imuroimassa perässä kaiken suuhunsa.

Mitäs muuta.

Lapsilla alkoi taas lomat, mutta niin alkaa mullakin pian. Mun hostisä sai pitkän kesäloman, joten ne eivät tarvitse mua täällä, joten mä päätin aloittaa reissaamisen jo nyt joulukuussa ja sitten helmikuussa palailen Suomeen.

Ennen joulua lähden hollantilaisen aupairin kanssa melkein kolmen viikon reissulle. Aikomuksena on nukkua tien päällä, katsastaa hienoa maisemia ja luonnon nähtävyyksiä. Suuntaamme Perthistä etelään, saa nähdä mitä kaikkea matkan varrella tulee ohitettua.

Tuon reissun jälkeen tarkoitukseni olisi suunnata Balille pariksi viikoksi ja siitä Singaporeen viikoksi ja sieltä kotiin. Mitään lentoja tai majoituksia en ole vielä varannut, joten suunnitelmat voivat vielä muuttua paljonkin.

Nyt niitä kuvia.

The Pinnacles. Tollaisia pikku kivipatsaita oli silmänkantamattomiin.






Tuolla on hiekkadyynikin taustalla!


Ranta Cervantesissa

Lancelin hiekkadyynit

Komeanvärinen auringonlasku keskellä ei yhtään mitään.

Quokka <3

Kristallin kirkasta vettä Rottnestilla

Siis oikeasti aivan kristallin kirkasta


Takaisin tullessa oli pienoinen tuuli

Delfiinit seurasivat paattia Swan riveriin